Hyvää joulua!

Joulun iloa!

Joulun mieli on kuin lapsosen

se taikoo esiin hauskuuden

Unohdan kylmän hangen, jään

ystävät kutsun lentämään

Kynttilä voiman, valon antaa

tuo rehti airut auringon

se meidät uuteen vuoteen kantaa

– ihmeitten tekohon!

Nuoret aikuiset eivät halua kerrostaloihin

Väinölänrannan kaavoitushanketta korkeine kerrostaloineen on perusteltu muun muassa kaupunkimaisella rakentamisella ja kaupungin laajentumispyrkimyksillä läheisille maaseutualueille. Aivan uusi Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tekemä tutkimus paljastaa kuitenkin, että maaseudun kerrostalorakentaminen on menneisyyden ajattelua, joka tuottaa pahimmillaan ”maaseutuslummeja”. Kerrostalorakentaminen ei tutkitusti houkuttele enää nuoria aikuisia. Nuoret haluavat asua omakotitaloissa maalaismaisessa ympäristössä, ja ekologisen pientaloasumisen näkökulmasta juuri Jyväskylää ympäröivä alue mainittiin yhtenä vetovoimaisimmista asuinpaikoista Tampereen ja Hämeenlinnan ohella. Sisä-Suomea ja Lappia pidettiin omakotiasumisen unelma-alueina.

Ympäristösyillä ei voida enää uskottavasti perustella yhdyskuntarakenteiden tiivistämistä kerrostalolähiöiksi. Tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa maaseutujen talot rakennetaan todennäköisesti energiaomavaraisiksi tai ne lämmitetään uusiutuvalla energialla. Liikennepolttoaineet ovat biopolttoaineita, jolloin hajautettu yhdyskuntarakenne ei ole enää ympäristöongelma.

Koska nuorissa on tulevaisuus, kaupunkien kaavoitushankkeissa tulisi kuunnella aidosti, mitä nuoret itse toivovat tulevaisuudeltaan ja millaisissa oloissa he haluavat kasvattaa seuraavan sukupolven. Kyselyn mukaan nuoret 18 – 30-vuotiaat aikuiset toivoivat kaupunkien lähellä olevalta maaseudulta omaa rauhaa, tilaa ja yksityisyyttä. Maaseutujen kirkonkyliltä haluttiin turvallisuutta, yhteisöllisyyttä ja lähellä asuvia naapureita.

http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2014/09/23/tallaisesta-asumisesta-nuoret-unelmoivat/201412727/310

Väinölänrannasta olisi näiden toiveiden perusteella mahdollista rakentaa vetovoimainen pientalokortteli, joka houkuttelisi alueelle nuoria ja lapsiperheitä – heitä, joissa on tulevaisuus.

Väinölää ennen ja nyt

Väinölän kylä on historiansa aikana kokenut monenlaista rakentamista, ja maisemaa on muokattu ennenkin asutuksen lisääntymisen myötä. Toistaiseksi alueen rakentaminen on ollut Väinölälle ominaisen kylähengen ja identiteetin mukaista pientalorakentamista, jossa luonto- ja maisema-arvot on otettu huomioon. Uudet talot ja ihmiset ovat juurtuneet kylämaisemaan pikku hiljaa, ja uusien versojen kasvua on tapahtunut rauhassa kehkeytyen – eikä missään tapauksessa siten, että alueelle olisi yhtäkkiä tuotu väkisin aivan erilaista citykulttuuria ja imaistu satoja uudisasukkaita betoniaitojen taakse, omiin kerrostalokopperoihinsa. Kaupungin Väinölänrannan kaavasuunnitelmaan sisältyvä, ihmisyhteisöjen luonnollista kehittymistä ylenkatsova ja ylimielinen asenne ilmaisee pelkästään lyhytnäköisyyttä ja piittaamattomuutta kylän nykyisiä asukkaita sekä heidän elämänlaatuaan kohtaan. Aito ja yhteenkuuluvuuteen perustuva, ihmisistä itsestään lähtevä kyläkulttuuri tulisi ymmärtää läheistä Jyväskylän kaupunkiakin elähdyttävänä rikkautena ja elävän elämän monimuotoisuutena.

Väinölän kylän galleriasta on löytynyt runsaasti kuvia kylämaisemasta ennen ja nyt. Kuvissa näkyy hyviä esimerkkejä siitä, millaisia muutoksia Väinölän kylä on tähän mennessä kokenut.

Alla on näkymä nykyisen Salvesenintien ja Äijälänkujan risteyksestä, ensimmäisessä kuvassa kolmekymmentä vuotta sitten ja toisessa kuvassa nykyään. Ensimmäisessä kuvassa näkyy taustalla Väinölän Konepaja, jonka pani alulle seminaarinlehtori Jaako Länkelä (1833–1916). Hän toimi Jyväskylän seminaarissa suomen kielen lehtorina yli kolme vuosikymmentä. Jaako Länkelä oli kirjallisuusmies, joka ahkeroi lehtorintyönsä ohessa kustannus- ja sanomalehtialalla. Hänet tunnetaan lukuisista oppikirjoistaan, joista kuuluisimpia on 1866 julkaistu Ensimmäinen Lukukirja eli Aapinen. Tästä Länkelän aapisesta tuli suomalaisen kouluopetuksen perusteos. ”Puuha-Jaako” julkaisi myös kasvatusopillista Koti ja koulu -lehteä, oli mukana perustamassa sanomalehti Suomalaista ja Jyväskylän Kirjapainoa (omistikin ne sittemmin), toimi muun muassa pankkialalla, laivanvarustajana, Keski-Suomen maakunta-aatteen aktiivisena kannattajana, Jyväskylän rautatiehankkeen edistäjänä, laivurina Päijänteellä, Väinölän rullatelakan ja konepajan perustajana sekä pitkäaikaisena kaupunginvaltuuston jäsenenä.

Väinölän raittia ennen. Kuva: Anonyymi

Väinölän konepajan vieressä on puinen ruokalarakennus. Päijänne jää piiloon parinsadan metrin päähän konepajarakennuksen taakse. Nykyinen Äijäläntie kulkee entisen konepajan sijaintipaikan editse, ohittaa Väinölän Sopukan ja Väinölänrannan sekä päättyy muutaman sadan metrin päässä yhä komean Länkelän tilan luo. Ruohoranta sijaitsee kuvan oikeassa reunassa näkyvän ruokalan takana.

Lähinnä olevan tienmutkan vasemmalla puolella oli ennen tyhjä koivujen reunustama niitty. Oikealla puolella oli ensin urheilukenttä ja 1980-luvulla parin vuoden ajan hampurilaiskioski, jonka vieressä sijaitsi kaksi omakotitaloa, vaalea ja punainen. Niitä kutsuttiin Hiljan taloiksi, koska molemmat olivat Hilja ja Vihtori Salmisen rakentamia. Vihtori Salminen oli Schaumanin Palokan tiilitehtaan johtaja. Aluksi Hilja ja Vihtori asuivat Äijälänjoen varren tiilitehtaan asunnossa, ennen kuin rakensivat kaksi taloaan Väinölään ja asettuivat vaaleaan taloon. Vihtorin kuoleman jälkeen Hilja muutti vaaleasta talosta punaiseen. 

Äijälänjoen varrella sijainneen tiilitehtaan tuntumassa oli bensa-asema, joka oli toimiva vielä 1980-luvulla. Kyläläisille se oli Pensis, joten aseman oikea nimi saattoi olla Bensis – samalla logiikalla kuin PikonPiljoonPilkin biljoonasta tuli piljoona. Seppo Niemi muistelee käyttäneensä Pensiksen laituria useasti palatessaan Suomi-laivan tai muun paatin risteilysoitolta Päijänteellä. Hän kertoo hypänneensä laivasta suoraan laiturille, jolloin ei tarvinnut mennä kaupungin satamaan asti ja palata sieltä Väinölään. Pensikseltä hän haki ruohonleikkuriinsa bensatkin. 

Kuvassa tien vasemmalla puolella oleva, koivujen ympäröimä niitty sai toimia 1980-luvulla myös kuumailmapallon hätälaskupaikkana. Valtavan kokoinen kuumailmapallo levisi koko komeudessaan niittyaukeamalle, ja iso joukko kyläläisiä ehti aurinkoisen lämpimänä kesäiltana ihmettelemään taivaalta pudonnutta yllätystä. Kukaan ei onneksi loukkaantunut rytäkässä. 2000-luvulla saman tien varteen, samaiselle koivujen reunustamalle niitylle nousi viisi omakotitaloa. Jälkimmäisessä kuvassa tien oikealla puolella on nykyään Väinölän kierrätyskeskus vanhan urheilukentän ja hampurilaiskioskin tilalla, sekä lisäksi yksi omakotitalo.

Väinölän Konepajan tontilla oli vielä 1980-luvulla kuuluisaksi tulleita Irakin valtion eli presidentti Saddam Husseinin tykkiveneitä. Konepaja tuhopoltettiin 1990-luvun alussa. Siitä ei ole enää juuri mitään näkyvissä. Vain konepajan vieressä olleen kalustovajan jäännökset sinnittelevät yhä joten kuten sijoillaan kuvassa näkyvän tienristeyksen tuolla puolen. Tuhopolttaja saatiin aikanaan kiinni Kortepohjassa, kun hän yritti jälleen pistää roihuamaan. Kuulusteluissa hän tunnusti sitten myös Väinölän konepajan polton.

Väinölän raittia nyt. Kuva: Seppo Niemi

 
Yllä olevassa kuvassa on samainen näkymä Salvesenintien ja Äijäläntien risteyksestä nykyään. Jyväskylän kaupungin kaavaileman Väinölänrannan kerrostalolinjan ensimmäinen viisikerroksinen talo tulisi tien päähän, melkein vastapäätä tässä kuvassa näkyvää omakotitaloa. 

Mikäli niin sanotun Otavan tontin kerrostalorakentaminen joskus alkaa, se tulee sijoittumaan kuvan risteyksestä sadasta pariinsataa metriä oikealle, heti Ruohorannantien risteyksestä Kuokkalantielle päin – ja nimenomaan järven puolelle tietä. Väinölänrannan ja Otava-alueen kerrostalorivistöjen väliin jäisi sen jälkeen rakentamattomana vain nykyinen telakka-alue, joka sijaitsee kuvan risteyksestä suoraan järven suuntaan. Kuokkalantieltä alkaisi tämän rakentamisen jälkeen, telakka-aluetta lukuunottamatta, jokseenkin yhtenäinen, lähes kilometrin mittainen kerrostalomuuri Äijäläntien ja järven välissä aina Länkelän tilan rajalle asti. Arkkitehtien kielellä asia varmaankin ilmaistaisiin niin, että ”kerrostalot rytmittäisivät kauniisti Äijäläntien varren maisemaa”. Väinölän kyläläisten puheissa kerrostalot pimittäisivät koko ikiaikaisen järvinäkymän.

Länkelän tilan ja telakka-alueen välissä oleva maasto eli Väinölänrannan alue on todettu muutama vuosi sitten liito-oravien laajaksi reviirialueeksi. Havainnon tekivät Jyväskylän yliopiston tutkijat, ja liito-oravapopulaation asutusta ja sen nykytilaa selvitellään parhaillaan. Alueella on myös muita harvinaisia eläinlajeja, kuten lepakoita. Väinölän eläimistä ja kasveista kerrotaan myöhemmin omassa jutussaan.

Hiljan talo. Kuva: Anonyymi, Pirkko Pulkkisen arkistosta

Tämä kuvassa näkyvä Hiljan talo ja sen toinen samanlainen talokumppani sijaitsivat 1980-luvun alussa nykyisen Salvesenintien ja Äijälänkujan risteyksessä. Talot olivat Äijälän nykyisten puutarhojen puolella. Hiljan talon oikealta nurkalta näkyisivät kuvassa nykyiset, tien toisella puolella olevat viisi omakotitaloa, jos ne olisivat olleet valmiit jo muutama vuosikymmen sitten. Uudet omakotitalot rakennettiin 2000-luvulla. Talon päädystä oikealle käveltäessä olisi parinkymmenen metrin päässä nykyinen kierrätyskeskus.

Valton ja Liljan talo. Kuva: Seppo Niemi

Samassa paikassa, missä yllä oleva Hiljan talo oli ennen, on nykyään tämä Älvsby-talo. Mikäli iso kuusi ei peittäisi näkymää, taustalta häämöttäisivät Väinölän kierrätyspaikan isot astiat. Sillä kohtaa oli vielä 1980-luvulla hampurilaiskioski ja sitä ennen urheilukenttä. 

Näkymä Savikkotieltä. Kuva: Seppo Niemi

Näkymä uuden Viherlandian ja uuden Rauhalahden voimalaitoksen suuntaan näytti tältä vielä 1980-luvun puolivälin tienoilla siltä paikalta katsottuna, missä nykyään on Savikkotien pää ja kääntöpaikka. Rauhalahden korkeaa piippua ei ole vielä kuvan ottamisen aikaan rakennettu. Kuvan keskellä oleva tumma penger on uusi Kuokkalantie, jonka varressa on nyt uusi kehäväylän meluvalli. Juuri sellaista meluvallia kyläläiset olisivat toivoneet Väinölään jo tien rakentamisen aikaan, mutta eivät saaneet. Kunta vastasi kyläläisten vaatimuksiin istuttamalla kuvassa näkyvälle niitylle männikön. Kesti kolmekymmentä vuotta ennen kuin virkakoneisto taipui lain vaatimukseen – ei siis kyläläisten toiveisiin ja oikeuksiin.

Näkymä Savikkotieltä nyt. Kuva: Seppo Niemi

Kuvassa oikealla oleva ulkorakennus on Ruuskaniemen tontin ulkorakennus yhä tänäkin päivänä. Tämä kuva on otettu sunnuntaina 29. kesäkuuta 2014 Savikkotien kääntöpaikalta melkein samasta kohtaa kuin 1980-luvun puolivälin kuva. Sama ja yhä tunnistettava Ruuskaniemen tontin ulkorakennus on saanut pintaansa ja katolleen uudet maalit. Sen seuraksi on istutettu puita, pensaita ja lipputanko. Taustalla näkyy viime syksynä rakennetun kehäväylämeluesteen ruskeaa seinämää. Sen takana häämöttää Viherlandian päärakennuksen kupoli, ja Ruuskaniemen ulkorakennuksen harjan takaa kohoaa Rauhalahden voimalaitoksen korkea savupiippu.

Monenlaista rakentamista on Väinölässä siis nähty ja koettu. Hyvällä maulla ja asenteella kylään mahtuu rakentamista lisääkin, ja Päijänteen upeiden rantamaisemien soisi jatkossakin säilyvän kaikkien yhteisenä hyvänä ja virkistyksenä, niin kyläläisten kuin kaupunkilaistenkin iloksi.