Väinölänrannan nousu ja tuho

Eletään 2010-lukua. Jyväskylän kaupunki on liittänyt itseensä kuntaliitoksin useita pieniä naapurikuntia, myös entisen Jyväskylän maalaiskunnan. Maalaiskuntalaisista on sen myötä tullut kaupunkilaisia. Vaikka ei aivan kokonaan... Aivan Jyväskylän kupeessa, entisen maalaiskunnan alueella Jyskässä, sijaitsee pieni ja viehättävä Väinölän kylä, joka ei tahdo kaupunkilaistua vaan pitää sitkeästi puoliaan laajenevaa kaupunkia vastaan. Väinöläläiset haluavat säilyttää kotikylänsä rauhallisena, viihtyisänä, maalaismaisena kyläympäristönä ja pelkäävät ainoastaan yhtä asiaa – että kaupungin Väinölänrantaan kaavailemasta viisikerroksisten kerrostalojen ja rivitalojen betonikeskittymästä tulee totta. Se on kuin taivas putoaisi heidän niskaansa.

Väinölän kylässä on tuhatkunta asukasta – uusia ja vanhoja asukkaita, perheitä ja yksinasuvia, isoja ja pieniä perhekuntia. Heitä edustaa kylässä aktiivisesti toimiva kyläyhdistys, joka hallinnoi alueen tapahtumia ja virallista tiedonvälitystä. Ahkerat kyläläiset ovat muun muassa rakentaneet rantaan talkoovoimin laiturin, jonka läheisyydessä vietetään juhannusjuhlia, uudenvuoden juhlia, pääsiäisjuhlia tai kokoonnutaan rupattelemaan ja kahvittelemaan ihan muuten vain.

Väinölän kylästä on kirjoitettu paljon lehtiin. Viimeksi kesäkuun alussa Keskisuomalaisen toimittaja Satu Kakkori vieraili paikan päällä ja laati Väinölän kylästä näyttävän lehtiartikkelin ”Väinölän kylähenki voimistuu”. Juttu ilmestyi lehdessä 9. kesäkuuta.

Lehtijutussa kerrottiin Väinölänrannan uudesta ja entisestään laajennetusta kaavoitushankkeesta. Kaavoitushankkeessa Väinölänrantaan esitetään rakennussuunnitelmaa, jossa koko ranta täytetään viisikerroksisilla kerrostaloilla ja rivitaloilla, joiden yksityistä parkkialuetta suojaa kylään päin korkea muurimainen rakennelma. Tätä kaavahanketta kyläläiset kiivasti vastustavat. He ovat jättäneet Jyväskylän kaavoitusarkkitehdille Tapani Tommilalle toukokuun loppuun mennessä 15 muistutusta, joista monet ovat adresseja ja sisältävät useiden kymmenien, jopa yli sadan asukkaan nimilistoja. Nimettömien vastustajien määrä on vieläkin suurempi.

Kaavahanketta vastustetaan, koska se puuttuu Väinölän kylän ominaislaatuun pienenä ja maalaismaisena, kotoisana asuinympäristönä. Väinölän kylällä on historiallisesti vahva ja omaleimainen identiteetti, joka ei ole mikään alueen nykyisten asukkaiden mielissä syntynyt harhakäsitys. Kun kaavoitusarkkitehti puhuu kyläläisille ja medialle ”Väinölän kaupunginosasta ja asuinalueesta” se on kuin virkakieliseksi naamioitua uuden kaavahankkeen lobbausta, jolla haetaan oikeutusta rannan kaupunkimaiselle rakentamiselle. Sanoilla on väliä. ”Kylä” saisi näyttää kylältä, mutta ”kaupunginosan” pitää kai näyttää kerrostalolähiöltä.

Kyläläiset itse ovat toivoneet rantaan muun muassa uimarantaa, venesatamaa tai -laituria, taikka kevyen liikenteen väylää. On ehdotettu rantaraitin jatkamista Väinölänrantaan, mikä olisikin yhtenäinen ratkaisu vastapäisen Samulinniemen kanssa. Kauniista Keski-Suomen rantamaisemista pääsisivät silloin nauttimaan Väinölän kylän nykyiset ja tulevat asukkaat sekä kaupungin kaikki muutkin asukkaat, koska alueelle olisi mukava tulla liikkumaan ja nauttimaan luonnonrauhasta lähellä Jyväskylää. Pientalorakentaminenkin kelpaisi kyläläisille hyvin.

Jean Baudrillard kirjoittaa teoksessaan Amerikka: ”Arkkitehtuuria ei suinkaan pidä tehdä inhimilliseksi. Todellista anti-arkkitehtuuria edustaa Arizonan Arconsati, jossa kaikki pehmeä teknologia on kasattu erämaan sydämeen. Todellinen, villi ja epäinhimillinen, ihmisen ylittävä anti-arkkitehtuuri on rakentunut yksinomaan New Yorkiin. Se viis veisaa ympäristön, hyvinvoinnin tai ihanteellisen ekologian vaatimuksista. Se on panostanut kovaan teknologiaan, liioitellut kaikissa mittasuhteissa, pannut peliin taivaan ja helvetin...”

Baudrillardin ironia tuli mieleen, kun koko kylän voimin kokoonnuttiin Väinölän kylällä Äijälän talossa 7. toukokuuta pidettyyn kuulemistilaisuuteen, jossa kaavoitusarkkitehti Tapani Tommila esitteli Väinölänrannan uutta kaavoitushanketta laajennuksineen. Arkkitehdin näkemykset niistä seikoista, jotka tukevat Väinölän kylän alueen viihtyisyyttä, turvallisuutta, vetovoimaisuutta ja hyvinvointia, eroavat jyrkästi kyläläisten omasta käsityksestä näistä aivan samoista asioista. Arkkitehdille nämä käsitteet ovat bisnesjargonia, jolla markkinoidaan kaava-alueen täysin suuruudenhullua suunnitelmaa viisikerroksisine kerrostaloineen ja rivitalokomplekseineen. Kaavahanketta tuntuu motivoivan raha, maksimaalisen voiton tavoittelu ja Jyväskylän kaupungin katastrofaalinen taloustilanne.

Väinölän kylän asukkaille viihtyisyys, turvallisuus, vetovoimaisuus ja hyvinvointi merkitsevät maalaismaisen pientaloalueen, rauhallisen kylämaiseman ja luonnonläheisyyden lisäksi sosiaalista ja yhteisöllistä yhteenkuuluvuutta sekä niitä esteettisiä ja virkistäviä luontoarvoja, jotka ovat alusta asti olleet tiiviin kyläyhteisön korvaamattomia voimavaroja. Moni kyläläinen on muuttanut ja rakentanut kotinsa Väinölän kylään nimenomaan näiden sosiaalisten ja luontoarvojen takia ja pyrkinyt pois ydinkaupungin hälystä, melusta ja hektisyydestä. Väinölä on ollut kyläläisille keidas lähellä kaupunkia. Uusi kaavahanke tuhoaa alueen visuaalisen ilmeen, äänimaiseman, viihtyisyyden ja koko sosiaalisen rakenteen.

Arkkitehdin mukana kaavaan on suunniteltu virkistysalue ja leikkipuisto. Onpa hyvinkin! Ne on vain sijoitettu keskelle suunniteltua kerros- ja rivitalokompleksia palvelemaan vain ja ainoastaan alueelle houkuteltavia uusia asukkaita. Samaan aikaan kylän nykyiset asukkaat ja lapsiperheet joutuvat luopumaan alueen ainoasta vapaasta rantanäkymästä ja kylässä ennestään sijaitsevasta toimivasta leikkipuistosta kaupungin säästötoimien takia.

Suunniteltuja rivitaloja markkinoidaan uusille asukkaille laitureina toimivine terasseineen, joilta voi tillistellä Päijänteellä seilailevia purjeveneitä. Väinölänrannan taannoin pahoin saastunutta maa-aluetta on toki puhdisteltu, mutta järven pohjaa ei ole. Sinne on edelleen segmentoitunut entisen teollisuusalueen myrkkyjä ja raskasmetalleja. Kaavoitusarkkitehti Tommila totesi kuulemistilaisuudessa, etteivät kaupungin rahat riitä rannan puhdistamiseen, eikä hän itse ainakaan antaisi lastensa mennä uimaan uuden rivarin rantaterassilta. Eikö tässä nyt siis sahata silmään myös alueelle houkuteltavia, hyväuskoisia uusia asukkaita?

Kaavoitusarkkitehdin näkemys on, että samanlaista rakentamistapaa sovelletaan nyt joka puolella kaupunkia. Ja kaikkialla se on herättänyt runsasta vastustusta. – Miksei siis kuntalaisia aidosti kuunnella heitä itseään koskevissa kaavoitusasioissa? Kuinka kuntalaiset voivat saada äänensä kuuluviin?