Kotiseuturakkautta

Eräänä kauniina ja aurinkoisena alkukesän päivänä kaksi lettipäistä pikkutyttöä polki peräkkäin pyörillään Väinölän Äijäläntietä, josta he kääntyivät risteyksessä Salvesenintielle. Pienet pyörät huojahtelivat asfaltilla, mutta tasapaino pysyi, ja kirkkaalla äänellä kumpikin ajaja lauloi sydämensä pohjasta Keski-Suomen kotiseutulaulua: ”... tänne, ah tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki mi kallista on!”

Liekö laulu ollut heillä kevätjuhlaohjelmaa varten hyvin harjoiteltuna, niin sujuvasti tulivat kaikki sanat, ja vielä oikein kuuluvalla äänellä.

Väinölän kylä on siellä kasvaneille lapsille ja aikuisille kotiseutua, johon on syttynyt rakkaus. Tähän maisemaan ovat kuuluneet rannat, pellot, niityt, pientalot ja tutut naapurit. Tälle alueelle ovat saapuneet jo ensimmäisten asujien joukossa ne, jotka ovat etsineet uudet asuinsijansa ja kotipaikkansa puhtaan veden ääreltä. Juurtuminen on tapahtunut luonnollisesti, hitaasti ja rauhassa kehkeytyen, ei yhdellä rytinällä. Kiireettömyys kuuluu luonnollisen elämänrytmin ideaan. Tämä on yksi niistä inhimillisistä arvoista, joita väinöläläiset arvostavat.

Kerrostalohanketta rantaan lobbaava kaupungin kaavoitusväki on kerta toisensa perään kieltäytynyt uskomasta, etteivät kyläläiset tyydy kurkistelemaan rantaansa tornitalojen välistä. Rantaan on aina kuljettu vapaasti, vesistön läheisyys on ollut kyläläisten yhteistä omaisuutta.

Jo ensimmäiset vakituisesti alueella käyneet hämäläiset turkismetsästäjät tunsivat Äijälänjoen seudut, ja täältä lähiseuduilta aivan ensimmäiset asukkaat etsivät asuinsijansa asettuessaan maanviljelijöiksi. Vielä kauan vesitiet olivat pääväylä liikkua näille seuduille ja täältä pois, ja vastaavasti jäätiet talvisaikaan. Väinölän kohdalta kuljettiin Päijänteelle ja päinvastoin silloinkin, kun kirkonkylä alkoi muotoutua Jyväskyläksi. Vesitiet ovat olleet hämmästyttävän tärkeä reitti kaikessa elämässä. Sen takia kussakin rannan kylässä oli oma laiturinsa myöhempää laivaliikennettä varten, ja tämä käytäntö säilyi viime vuosisadalle asti. – Ehkäpä sitä tapaa jossain määrin vieläkin.

Väinölän kylän väki pitää kiinni oikeudestaan puolustaa oman kotiseutunsa ja asuinpaikkansa kulttuuri- ja luontoarvoja. Täysvaltaisina kuntalaisina heillä tulee myös olla oikeus tulla kuulluiksi.

- Keski-Suomen kotiseutulaulu -

Sanat Martti Korpilahti sävel Ivar Widéen

Männikkömetsät ja rantojen raidat,

laaksojen liepeillä koivikkohaat,

ah, polut korpia kiertävät, kaidat,

kukkivat kummut ja mansikkamaat!

Keitele vehmas ja Päijänne jylhä,

kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,

vuorien huippujen kauneus ylhä,

ah, kotiseutua muistoineen.

Syntymäpaikka kun on sydän Suomen

siis sitä suottako kiittelisin?

Täällähän aukeni ens’ elon huomen,

tänne ma toivon hautanikin.

Täällä on naapuri heimoni verta,

täällä on ystävä voittamaton,

tänne, ah, tänne on kaipaus kerta,

täällä on kaikki, mi kallista on!