Väinölänranta järveltä päin

Väinölänrannan rakennustyöt ovat kovassa vauhdissa. Viikonloppuisinkin alueelle tuodaan raskailla ajoneuvoilla tavaraa. Alueella pölisee jatkuvasti, tuuli kuljettaa likaista hiekkapölyä siitepölyn kanssa kaikkialle. Materiaalien kuljetukset vaativat rakennuttajalta päivien mittaan useita erillisiä keikkoja. Työmaaliikenne voi pitkittyä, kun kaikki ei välttämättä menekään ihan putkeen. Työaikojen ulkopuolella on nähty myös taitamattomia rekkakuskeja, joilla raskaiden ajoneuvojen hallinta sujuu vähän sinnepäin, ja lastien purkaminen kestää.

Rakennusmelu on muuttanut kylän äänimaiseman täysin. Meteli on korviahuumaavaa aamuvarhaisesta joskus jopa iltamyöhään. Rekkojen rymistely ja työkoneiden jyskytys kantavat kylän asutuksen lisäksi kauas järven suuntaan. Lintujen laulu ja kesäpäivän rauha hukkuu raskaiden rekkojen, kuorma-autojen ja työkoneiden kolinaan. Työmiesten äänekkäät huudot, ärräpäät, karjahdukset, naurunremahdukset sekä kovalla soiva musiikki lisäävät entisestään äänisaasteen määrää. Väinölän verkkainen maaseuturytmi saa nyt kyytiä ja ensimakua kaupunkimaistumisesta!

Luonnonrauha on mennyttä. Kylän rento tunnelma on mennyttä. Alueen henki on mennyttä.

Alla on muutamia kuvia kesäkuun alusta Väinölänrannan kerrostaloista Päijänteeltä nähtynä. Jokainen voi itse mielessään rehellisesti miettiä, ovatko nämä betonilähiöistä tutut rakennelmat Pohjois-Päijänteen rantamaisemassa mikään aito kaunistus? Eikö niistä tule mieleen pikemminkin entisen Neuvostoliiton tai Itä-Euroopan rakennustyyli? Miltä koko maisema tulee näyttämään seuraavien vuosikymmenten aikana, kun talot vääjäämättä rapistuvat?

Kerrostaloja tulee lisää koko rannan mitalta, ja niiden eteen vielä rantaviivaan asti ulottuvia rivitaloja.