Hallinto-oikeuden päätös puoltaa kerrostalolähiön rakentamista Väinölänrantaan, Pohjois-Päijänteen ranta-alueelle, on ollut valtava järkytys koko Väinölän kyläyhteisölle ja erityisesti kaikille heille, jotka yhä ovat uskoneet Suomen perustuslain ja hyvän hallintotavan voittoon tässä asiassa.
Kuinka on ylipäätään mahdollista, että hallintoviranomaiset, joille on toimitettu kaikki mahdollinen ja perusteltu tieto asiasta, sekä aidosti asiasta välittävien ihmisten vetoomus Väinölän kyläyhteisön elinvoimaisen ja luonnonläheisen elämäntavan säilyttämisestä kehittämällä aluetta viihtyisänä pientaloalueena, voivat jättää todelliset, Väinölässä entuudestaan asuvat ihmiset näin kylmästi huomioimatta?
Kyläläiset ovat kuluneen vuoden aikana itse ja oma-aloitteisesti palkanneet lakiapua avukseen tämän Jyväskylän kaupungin mauttoman kaavahankkeen toteutumisen vastustamisessa. Kaiken järjen mukaan valittajia, joita on monia kymmeniä, tulisi kuunnella asiassa. Kyseessä on kokonaisen kyläyhteisön enemmistön kanta. Kaikki eivät aina jaksa uskoa yhteisen vastarinnan voimaan, sillä kuntalaisten useiden valituskierrosten ja näennäisten kuulemiskierrosten myötä Väinölänrantaan suunniteltujen kerrostalojen kerrosluku on koko ajan vain kasvanut, ja ensimmäisten suunnitelmien kahdesta ja kolmesta on päästy jo viiteen. Kaava-alue rajoittuu laissa suojeltujen liito-oravien reviiriin, joten kalliin tontin rakennusoikeus ja asuntomyynnistä odotettu tuotto on nähtävästi haluttu maksimoida lisäämällä rakennettavien kerrostalojen kerroslukuja. Kyläläiset keskustelevat asiasta vilkkaasti, mutta moni epäilee todellisia vaikutusmahdollisuuksiaan ja ehkä myös arkailee pitää asiasta julkisesti ääntä.
Tämä onkin asian kaikkein surullisin puoli. Kuinka olemme voineet päätyä juuri Jyväskylässä, eli "Suomen Ateenassa", sellaiseen kansalaisyhteiskuntaan, missä tavallinen vapaa ihminen ei aina uskalla avata reippaasti suutaan, vaan pelkää automaattisesti vallanpitäjien foucaultlaista "Tarkkailla ja rangaista" -metodia? Mitä meille suomalaisille on tapahtumassa? Emmekö enää osaa tai uskalla pitää puoliamme vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa? Vai uskommeko sisimmässämme sittenkin ylimielisen sanelupolitiikan voittoon?
Herätkää, ihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti